Lentomatka Wellington-Melbourne

Wellingtonista lähdimme kohti Australiaa iltapäivällä. 

Aikataulun mukainen lentokenttäbussi oli joko mennyt etuajassa tai ei tullut ollenkaan. Matkaan pääsimme vasta seuraavalla.

Bussi kaupungista lentokentälle

Lentokentällä odottelimme jonkin aikaa kansainvälisen puolen avautumista. Avautumisen jälkeen pääsimme loungeen syömään ja juomaan muutamat kuohuviinit. Tarjoilut olivat hyvät.

Wellingtonin Qantas:n loungessa oli hiljaista

Wellington:n Qantas:n loungen tarjoilut

Matkalla Tasmaninmeren päällä

Lentoaika oli reilu neljä tuntia. Perillä Melbournessa maahantulomuodollisuudet sujuivat nopeasti. Aikaa lentokoneesta noususta lentokentältä ulosastumiseen meni 15 minuuttia.

Melbournessa lämpötila oli laskenut mukavan 20 asteen tienoille. Viikkoa aiemmin kaupungissa oli ollut 40 asteen helteitä. Kentältä hotellille matkasimme paikallisbussilla ja junalla. Melbournessa hankimme Myki-kortit, jotka käyvät niin busseihin, juniin kuin raitiovaunuihinkin. Melbournessa paikallisliikenne toimii hyvin ja sen käyttö on helppoa.

Bussissa Melbournessa lentokentältä juna-asemalle

Wellington

Wellington on matkailijaystävällinen Uuden-Seelannin pääkaupunki. Lämpötilat olivat maan pohjoisosiin verrattuna hieman matalampia, mutta liian kylmä ei vielä ollut.

Muutamassa päivässä Wellingtonista ehti saada hyvän kokonaiskuvan.

Wellingtonin keskusta

Wellingtonin katunäkymää

Erityisiä ruokaelämyksiä emme kaupungissa kohdanneet. Ainoana mainitsemisen arvoisena oli sushi-päivällinen, jonka kävimme syömässä Catch Sushi Bar:ssa. Kyseessä oli reissun ensimmäinen liukuhihnalla toimiva japanilainen ravintola.

Päivällinen Catch Sushi Bar:ssa

Wellingtonissa kävimme pikaisesti tutustumassa Te Papa -museossa paikalliseen kulttuuriin ja luontoon. Museoon oli ilmainen sisäänpääsy, mikä vaikutti olevan yleistä Uuden-Seelannin museoille.

Te Papa -museon sisäänkäynti

Museon jälkeen suuntasimme katsomaan Hobitti-elokuvaa Embassy Theatre -nimiseen elokuvateatteriin. Elokuvateatteri on rakennettu vuonna 1924 ja sen sali oli vaikuttavan näköinen. Vuonna 2003 teatterissa esitettiin Taru Sormusten Herrasta -trilogian Kuninkaan Paluu -elokuvan maailmanensi-ilta. Sittemmin teatterissa on järjestetty muitakin elokuvajulkaisuja.

Embassy Theatre:n elokuvasali

Wellingtonin näki parhaiten kaapelijunan yläasemalta. Juna julki koko matkan jyrkästi ylämäkeen ja sisustus oli tehty sen mukaisesti vinoon.

Wellingtonin kaapelijuna lähtöasemalla

Wellington kaapelijunan yläasemalta katsottuna

Wellingtonin majoitus

Tauposta lähdimme ajamaan Wellingtoniin aamulla ja olimme iltapäivällä perillä. Veimme tavarat hotellille ja palautimme vuokra-automme muutaman kilometrin päähän.

Wellingtonissa majoituimme Kingsgate Hotel Wellington:iin. Hotelli sijaitsee kaupungin keskusta-alueen laidalla. Huoneemme oli hotellin seitsemännessä kerroksessa.

Majapaikka oli aiempiin verrattuna huonotasoisempi. Pesuhuone oli kylmä ja suihku epämukavan näköinen. Muuten hotellin palvelu onneksi toimi ja muutamasta yöstä selvittiin.

Kingsgate Hotel Wellington:n sisäänkäynti

Huone

Näkymä huoneen ikkunasta keskustaan päin

Tongariro Alpine Crossing

Tauposta 75 kilometriä lounaaseen sijaitsee Tongariron kansallispuisto. Vajaan 800 neliökilometrin alue on Uuden-Seelannin vanhin kansallispuisto ja on ollut UNESCO:n Maailmanperintöluettelossa vuodesta 1990 lähtien.

Kansallispuiston läpi kulkee Tongariro Alpine Crossing -vaellusreitti. Reitti on 19,4 km pitkä ja käy korkeimmillaan 1886 metrin korkeudessa. 

Lähdimme liikkeelle aamulla ja ajoimme reitin päätepisteeseen. Sieltä otimme puolen tunnin bussikyydin lähtöpaikkaan. Etukäteen kaikkialla oli sanottu, että kyytivaraukset pitää tehdä etukäteen, mutta tilaa riitti hyvin vaikkemme olleet paikkoja varanneetkaan.

Reitti on luokiteltu Uuden-Seelannin hienoimmaksi päiväreitiksi. Vuoret olivat aamulla pilvessä. Bussikuski kertoi, että näkyväisyys saattaa parantua päivällä, koska pilvet olivat nouseet jo ylöspäin. Meidän osaltamme kauniit maisemat jäivät kuitenkin näkemättä, koska sää oli aivan kamala.

Bussikyytimme päätepisteestä lähtöpaikkaan

Reitin alkumatka oli loivaa nousua. Pilvet kuitenkin lisääntyivät ja näkyvyys huonontui ylöspäin noustessa.

Reitin alkumatkaa

Reitti oli hyvin merkitty ja porukaa oli runsaasti liikenteessä. Varoituksia oli matkan varrella useita ja muutama reitiltä takaisin kääntynytkin tuli vastaan.

Ohjeet mitä tehdä reitin varrella olevan tulivuoren purkautuessa

Varoituksia reitin varrelta

Reitin yläpäästä otettu kuva kun pilvet vähän välttivät

Suurimman ongelman muodostivat ylhäällä erittäin kova tuuli ja ajoittainen vesisade. Pahimmassa paikassa reitin korkeimmalla kohdalla tuli mieleen: "Voisi sitä turvallisemminkin lomansa viettää." Tuulessa kapealla harjulla oli vaikea pysyä kyyryssäkään kapean, molemmille puolille jyrkästi putoavan harjanteen päällä. Matkaa piti taittaa nelinkontin sekä käsiä että jalkoja hyväksi käyttäen. Onneksi selvisimme lopulta ehjinä, vaikkakin läpimärkinä takaisin hotellille.

Eräs pudotus reitin varrelta

Reitti oli auki, koska valo ei vilkkunut

Kyltti joka varoitti menemästä liian lähelle aktiivista tulivuorta

Reitin varrella ollut aktiivinen tulivuori kuvattuna pienestä pilviaukosta

Pilvien alapuolella sää oli taas mainio

Taupo

Taupo on pieni reilun 23 000 asukkaan kaupunki Taupo-järven rannalla. Aika meni nopeasti, vaikka nähtävyyksiä ei paljon ollutkaan. 

Taupo-järvestä lähtee joki, jonka alkupäässä on Huka Falls -niminen koski. Koskessa virtaa vettä parhaillaan 220 000 litraa sekunnissa. Ihan vaikuttavan näköinen ja kuuloinen paikka.

Huka Falls, Taupo

Kuntoilemassa kävimme paikallisella Bodyworx Taupo -kuntosalilla.

Bodyworx Taupo -kuntosali

Syömässä eri päivinä kävimme niin pihviä, pastaa kuin sushiakin. 

Päivällinen Lone Star Taupo:ssa

Taupon majoitus

Taupossa majoituimme Beechtree Suites -nimiseen huoneistohotelliin. Auton sai parkkiin pihaan ja huone oli toisessa kerroksessa. Pienen kaupungin keskustaan oli matkaa alle kilometri.

Huoneemme oli alkumatkamme majoituksista mukavin ja paikasta jäivät hyvät muistot.

Aamupala piti tilata aina edellisenä iltana ja se tuotiin aamulla haluttuun aikaan huoneeseen.

Majapaikan julkisivu

Huone

Huoneessa oli ilmastointilaite ja erikoisuutena sängyssä myös molemmilla puolilla oma sähkölämmitys. Kesällä käyttöä meillä oli vain ilmastoinnille.

Huoneen poreamme

Näkymä ikkunasta

Vaijeriliuku

Rotoruassa piipahdimme kolmen tunnin mittaisella kierroksella paikallisessa metsässä. Erikoiseksi kierroksen teki se, että matka kuljettiin ilmassa vaijereiden varassa.

Matkalla oli kaiken kaikkiaan kuusi vaijeria, joista pisin oli 220 metriä. Vaijerit kulkivat puihin kiinnitettyjen tasanteiden välissä. Korkein tasanne oli 22 metrin korkeudessa ja parhaimmillaan laakson ylityksessä vaijeri kulki 35 metrin korkeudella maanpinnasta. Jokainen vaijeri kulki alaspäin, jolloin painovoima toi liukuun vauhtia ja vei päätepisteeseen. Vaijereiden lisäksi matkaa tehtiin riippusiltoja ja polkuja pitkin.

Järjestäjä oli asianmukaisesti kiinnittänyt huomiota niin turvallisuuteen kuin ympäristönsuojeluunkin. Maisemat olivat ilmasta katsottuna upeat. Pää alaspäin laskeminen tuli myös testattua.

Alkupään lyhyt vaijeri

Pisin riippusilta

Pisin vaijeriliuku

Rotorua

Rotorua on mukava pieni kaupunki sisämaassa. Kaupungin alueella on 17 järveä, maankuoren geotermistä aktiivisuutta ja arviolta noin 10 000 turistia päivässä. Nähtävää ja tekemistä riittää varmasti kaikille.

Yleiskuva vajaan 70 000 asukkaan kaupungista

Kaupungin ympärillä oli pieniä mäkiä

Keskustan tuntumassa kävimme useammalla geotermisesti aktiivisella alueella. Lähteiden lähialueet haisivat vahvasti rikille. Niin varoitustaulut kuin paikalliset suosittelivat pysymään merkityillä reiteillä, koska tulikuumat lähteet vaihtavat paikkaa usein. Uusia paikkoja aidataan sitä mukaa kun niitä ilmestyy.

Tammikuussa 2001 puiston mutalampi purkautui lennättäen kiviä ja kuumaa mutaa 100 metrin korkeuteen. Hivenen varauksella paikalla tuli liikuttua.

Yksi keskustan Kuirau Park:n kuumista lähteistä

Keskustan lisäksi ajelimme lähialueen teitä käyden muutamassa erikoisemman näköisessä paikassa. Pienemmät tiet olivat varsin mutkasia, kapeita ja jyrkkiä. Puolentoista auton levyisessä 120 asteen mutkassa oli silti jyrkässä mäessä 100 km/h nopeusrajoituskyltti.

Sininen järvi, "Blue Lake"

Vihreä järvi, "Green Lake" kuvattuna samalta nyppylältä edellisen kuvan kanssa. Vihreä järvi on kiellettyä aluetta, koska se on maoreille pyhä ja heidän yksityisomistuksessaan.

Rainbow Mountain ja sen juurella oleva kraaterijärvi

The Redwoods -metsikkö

Aorangi Peak Restaurant, josta oli hyvät näköalat kaupunkiin

Maori-illlallinen

Rotoruassa piipahdimme yhtenä iltana paikallisen maoriheimon illallisella. Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäiskansaa, joita väestöstä on täällä noin 15 %. Vaikka nykyisin suurin osa maoreista asuu nykyaikaisesti kaupungeissa, he pyrkivät pitämään elossa perinteensä, kielensä ja oman kulttuurinsa. Yksi tapa tähän ovat turisteille suunnatut tutustumisillat. Meillä iltaan kuului heimon alueen esittelykierros, perinteinen tervetulotoivotus, esityksiä muun muassa taistelutaitoihin liittyen ja lisäksi tietysti hangi eli perinteinen maori-illallinen. 

Maori-taideteos

Saimme nähdä maorien pyhän lähteen.

Lähde

Illan isäntä kyseli ensimmäisenä ohjelmanumerona kaikki paikalla olleet kansalaisuudet läpi. Kaikenkaikkiaan paikalla oli 22 kansalaisuutta. Suomalaisia edustimme vain me kahdestaan.

Maoreja perinteisessä veneessä

Maori-heimon päälikkö

Hangi valmistetaan maakuopassa kuumien kivien avulla, oma ruokamme oli muhinut maakuopassa noin viiden tunnin ajan. Voitte kuvitella, kuinka pehmeää lammas ja kana olivat tämän jälkeen. Maku tosin ei ollut kovin erikoinen, pääosin liha maistui savulta... Lisäksi maorit esittelivät meille perinteisiä tatuointejaan. Kyseisen maorimiehen tatuointien teossa oli mennyt 19 tuntia. Tatuointeja miehillä voi nähdä erityisesti reisissä, pakaroissa ja kasvoissa (kyllä, näimme ne pakaratkin...) ja naisilla varsinkin huulissa ja alaleuassa. Jokaisella tatuoinnilla on oma merkityksensä ja ne saavat muotonsa varsinkin Uuden-Seelannin linnuilta ja luonnosta.

Perunoita, kanaa ja lammasta paistumassa

Rotoruan majoitus

Rotoruassa majoituimme B & B Three One Three -nimiseen majataloon. Majatalon pitäjät Geoff & Lorraine asuivat rakennuksen pohjakerroksessa ja yläkerrassa oli neljä huonetta majoittujia varten.

Jokaisena aamuna paikalla oli kaksi muuta pariskuntaa. Majoittujat olivat niin Australiasta, Iso-Britanniasta kuin Yhdysvalloistakin. Aamiaisella vaihdoimme edellisen päivän kuulumiset ja alkavan päivän suunnitelmat. Sekä majatalon pitäjiltä että muilta majoittujilta saimme mukavasti vinkkejä erityisistä paikoista ja kokeilemisen arvoisista kokemuksista. Erityiskiitos Geoffille ja Lorrainelle erittäin ystävällisestä palvelusta ja mahtavasta ajasta B & B Three One Three:ssä!!!

B & B Three One Three

Huoneemme.

Tultuamme ensimmäisenä iltana syömästä löytyi huoneesta tällainen yllätys.